Ulkoilua hyytävässä viimassa

Aamupäivällä ihasteltiin pojan kanssa, että onpas nätti ilma ja päätettiin, lounaan jälkeen lähteä ulos yhdessä. Mittari näytti +3, mutta kun nostelin pyykkejä parvekkeelle kuivumaan, tuntui auringossa lämpimältä. Mutta ei. Kyllä siellä kylmä tuli. No, onneksi otin tällä kertaa kameran mukaan ja sain ikuistettua tytön "ensi keinunnat" veikan vanhassa keinussa...

Sitten tutustuttiin hiekkalaatikkoon





Isoveli näytti mallia...

Ilmaa ja pientä räntäsadetta uhmaten, teimme vielä pienen lenkin, jotta isoveli pääsi
ajelemaan uudella pyörällään..

Pientä piristystä arkeen

Kuten lupailin, tässä muutama otos perjantain kuvauksista. Kynnet ovat hienot, sormet eivät... ;-) Nyt vaan odotellaan sivujen julkaisua ja asiakasryntäystä naapurin uudelle studiolle. Oli mukava kokemus, mutta ei minua voi malliksi tituleerata.

Ranskalainen manikyyri, jonka päälle maalattiin violetti kukka ja keskelle laitettiin timantti. Kyllä nyt kotiäidin kelpaa ;-)

Kyseessä on omaa kynttä hoitava ja säästävä Bio Sculpture geelaus. Suosittelen lämpimästi! Ihanaa kun on kynnet huolitellut ja valmiina menoon kuin menoon, vaikka kauppaan ;-)

Arkea vaan

No niin, meillä ei tapahdu mitään. Tai ainakin siltä tuntuu, kun ei saa laitettua tänne mitään omasta mielestä järkiperäistä asiaa... Toisaalta bloginihan on ajatelmia ja hajatelmia arjesta.

Kulunut viikko on ollut aika, "mukava". Uusi lääkitys alkaa vaikuttaa ja olo tuntuu paremmalta. Viime viikonloppuna vietimme hyvän ystävämme yllätyssyntymäpäiviä ja samalla näimme ystäviä, joita harvoin ehtii nähdä. Oli kyllä niiiiin hauskaa! Bonuksena sai nukkua kunnolla, kun tyttö oli mummulassa ja poika mummilassa. Joo, eripaikoissa koska mummi ja vaari veivät hänet sunnuntaina turnaukseen. Mitali kaulassa ja hymyssä suin sieltä kotiuduttiin, vasta kuitenkin maanantaina. Tyttösen kanssa ollaan kovasti ulkoiltu, mutta kun ei tuota kameraa ole ollut mukana, niin ei löydy nyt kuvia. Harmi.

Pari viikkoa sitten menin toteamaan ääneen ettei olekaan oksennustauti meitä vaivannut tänä talvena.. No, kuinkas sitten kävikään. Eilen aamulla tuli soitto päiväkodista, että poika on oksentanut. Ei muutakuin pikkupotilas kotio ja äidin hoivaan. Tässä vaiheessa täytyy kyllä koputtaa puuta, sillä tauti jäi tuohon yhteen oksennukseen ja iltapäivällä meno olikin sitten ihan normaalia. Kiva näin. Eikä ole muihin tarttunut, kopkop..

Tänään tekisi mieli mennä Hulluilemaan, mutta luonne ei anna periksi mennä sinne vaunujen kanssa. Toiset menevät, minä en. Jotenkin on niin ahdistavaa kun vaunut tukkivat käytävät ja lapset huutavat ja on kuuma.. On minulla onneksi muuta kivaa tiedossa tälle päivälle; pääsen kynsimalliksi naapurin uusille nettisivuille! Laitan sitten kuvia hienoista kynsistäni kun kotiudun kuvauksista ;-)

Mukavaa viikonloppua ja kiitos kun luet sekavia hajatelmiani!

Mukakiireitä ja kevätväsymystä..

No niin... Hyvän alun jälkeen tuli stoppi. Totaalinen hiljaisuus ja ajatusten etsintä, mutta kyllä se tästä.
Kevät tekee aina minulle saman, jotenkin se tuo valon lisääntyminen vaikuttaa lamaannuttavasti. Asioita joita pitäisi/haluaisi/tulisi tehdä alkaa olla valtavasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Ei saa siivottua eikä pidettyä paikkoja järjestyksessä ym ym.
Pääsiäinen meillä vietettiin osittain kotosalla ja osittain kyläilemässä. Pienten kanssa kaikki ekstra ohjelma vie ekstrapaljon energiaa, joten pari päivää mennyt voimia kerätessä. Lisäksi uusi lääkitykseni aiheuttaa "mukavia" sivuvaikutuksia ja tottuminen vie aikansa. Se mihin lääkkeitä syön, kerron joskus myöhemmin. Jahka asiat hieman kehittyvät parempaan suuntaan.

Eilen oli radio Novassa hyvä aihe välipälässä; 30 - 35v. naisten väsyminen ja ennenaikainen sairauseläköityminen ja masennus. Aihe kirvoitti todella hyviä kommentteja ja itsekin sai miettiä asiaa toisten näkökulmasta. Yhteiskunta, ympäristö, läheiset, toiset naiset ja varsinkin me itse edellytämme ja odotamme itseltämme liikaa. Pitäisi olla paras äiti, loistava miniä, mahtava ja ahkera työntekijä, luoda uraa, hoitaa kotia, ehtiä nähdä kavereita, kuntoilla, olla kuuma vaimo ja olla aina "valmis"... (tosin David Beckham voi olla tällä hetkellä erimieltä, kun hänen tulee olla koko ajan valmiina ;-) ) Huhuh... Kyllä sitä vähemmästäkin väsyy ja masentuu... Mutta miksi asiat ovat näin? Miten sitä osaisi ottaa rennommin? Itse kelaan näitä asioita päivittäin ja pelkkä ajatuskin syksyn töihin paluusta ahdistaa..

Pienen tai itse asiassa todella ison ilon arkeeni tuo uusi harrastus. Aloitin helmikuussa agilityn ja se on kyllä vienyt mukanaan. on aivan mahtava päästä kaksi koiran kanssa reenaamaan ja nauttimaan omasta aikaansaannoksestaan. Kyllä, haluan kehua itseäni koska meidän kotona jumpitteleva koiramme toimii kuin ajatus reeneissä. Kiva nähdä miten pitkälle vielä pääsemme.

Valoa kevääseen!

Keväthankintoja

On ollut omalla tavalla lohdullista huomata, että toisillekin on tuo keväthaalarin hankinta ollut hieman haasteellista. Näin myös minulla. Vaikka vaatefriikki en varsinaisesti olekaan, niin tytön syntymän jälkeen, on minusta löytynyt ihan erilaista kiinnostusta lastenvaatteisiin..

Ihastuin aivan valtavasti tähän
Ticketin haalariin jo hyvän aikaa sitten ja kun viimein päätin hankkia sen, niin ei missään ollut enää kokoja jäljellä.. Ei lastenvaateliikkeissä eikä nettikaupoissa. Suuri pettymys. Jotenkin tuo musta pohja ja nuo ihanan vaaleat sävyt miellyttivät niin silmää, että tulin melkein sekopäiseksi sitä metsästäessäni. Mutta ei. Oli myönnettävä että olin liian myöhässä.

Apuun tuli onneksi ystäväni, joka suositteli polarn o. pyretin haalaria. Sen alle kun pukee fleecen, niin kyllä pärjää. Ja ei muutakuin sitä metsästämään.


Tällä kertaa oli onni myötä ja olemme nyt onnellisia keväthaalarin omistajia. Nyt kun vielä piha hieman kuivuu, heheheee, niin ulos on mukava mennä konttailemaan.

Löysin pikkuiselle myös kumisaappaat, koska eihän sitä nyt tossuilla voi ulkoilla..

Noi saappaat on syötävän suloiset, ainakin koossa 20!