Kevät tekee aina minulle saman, jotenkin se tuo valon lisääntyminen vaikuttaa lamaannuttavasti. Asioita joita pitäisi/haluaisi/tulisi tehdä alkaa olla valtavasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Ei saa siivottua eikä pidettyä paikkoja järjestyksessä ym ym.
Pääsiäinen meillä vietettiin osittain kotosalla ja osittain kyläilemässä. Pienten kanssa kaikki ekstra ohjelma vie ekstrapaljon energiaa, joten pari päivää mennyt voimia kerätessä. Lisäksi uusi lääkitykseni aiheuttaa "mukavia" sivuvaikutuksia ja tottuminen vie aikansa. Se mihin lääkkeitä syön, kerron joskus myöhemmin. Jahka asiat hieman kehittyvät parempaan suuntaan.
Eilen oli radio Novassa hyvä aihe välipälässä; 30 - 35v. naisten väsyminen ja ennenaikainen sairauseläköityminen ja masennus. Aihe kirvoitti todella hyviä kommentteja ja itsekin sai miettiä asiaa toisten näkökulmasta. Yhteiskunta, ympäristö, läheiset, toiset naiset ja varsinkin me itse edellytämme ja odotamme itseltämme liikaa. Pitäisi olla paras äiti, loistava miniä, mahtava ja ahkera työntekijä, luoda uraa, hoitaa kotia, ehtiä nähdä kavereita, kuntoilla, olla kuuma vaimo ja olla aina "valmis"... (tosin David Beckham voi olla tällä hetkellä erimieltä, kun hänen tulee olla koko ajan valmiina ;-) ) Huhuh... Kyllä sitä vähemmästäkin väsyy ja masentuu... Mutta miksi asiat ovat näin? Miten sitä osaisi ottaa rennommin? Itse kelaan näitä asioita päivittäin ja pelkkä ajatuskin syksyn töihin paluusta ahdistaa..
Pienen tai itse asiassa todella ison ilon arkeeni tuo uusi harrastus. Aloitin helmikuussa agilityn ja se on kyllä vienyt mukanaan. on aivan mahtava päästä kaksi koiran kanssa reenaamaan ja nauttimaan omasta aikaansaannoksestaan. Kyllä, haluan kehua itseäni koska meidän kotona jumpitteleva koiramme toimii kuin ajatus reeneissä. Kiva nähdä miten pitkälle vielä pääsemme.
Valoa kevääseen!
Kevät ja valoisuuden lisääntyminen vaikuttaa meihin kaikkiin hyvin eri tavalla. Toiset saavat lisäenergiaa ja toiset taas väsähtävät. Itse en oikein tiedä kumpaan ryhmään kuulun - voiko kuulua kumpaankin?
VastaaPoistaVälillä olen niin energinen, että en saa mentyä nukkumaankaan kuin vasta yöllä, mutta sitten taas tulee sellainen päivä (kuten tänään) että otan monen tunnin lisäunet aamupäivällä.
Agility kuulostaa ihan mahtavalta harrastukselta! Ja tietenkin kehut itseäsi ja koiraasi! Teidän tiimi pelaa siis loistavasti yhteen, hyvä te!
Paljon jaksua ja ole armollinen itsellesi, mitä sitten jos paikat vähän repsottavat! Niin ne kuulee repsottaa monella muullakin... :-D
Niinhän se on, liian kovat odotukset itseämme kohtaan saavat väsymään ja ahdistumaan. Kukaan kun ei kuitenkaan voi olla täydellinen, eikä tarvitsekaan. Koitetaan olla armollisia itsellemme, ja nauttia siitä kaikesta mitä jaksamme ja osaamme, niitäkin asioita kuitenkin löytyy jokaisen kohdalla ja paljon. Ja loppujen lopuksi tämä on kuitenkin "vain elämää ei sen enempää"
VastaaPoistaItsekin olen syksyllä palaamassa töihin, YRITÄN olla pohtimatta sitä kamalasti, ja elää päivä kerrallaan, nauttia tästä mitä nyt on (välillä onnistuu, välillä ei ;D).
Mukava harrastus sinulla!