Arkista aherrusta ja kesäkiireitä

Blogi ei edisty. Ei sitten millään. No, lupasin itselleni etten ota ressiä asiasta....

Kesän alku on mennyt vauhdilla; pojan 6-v. synttärit vietettiin kolmipäiväisinä, parit konsertit on tullut käytyä kuuntelemassa ja pihaa laitettu sekä on ehditty mökkeilläkin. Kuvat ovat vielä kamerassa, joten isompi päivitys myöhemmin.

Tyttösemme on jo 10,5 kk ja kehitys on huimaa; eilen opittiin menemään raput ylös-alas-ylös-alas... Siinä se ilta sitten menikin ;-) Lisäksi hän kovasti harjoittelee jo kävelyä ja ennätys on kahdeksan askelta peräkkäin!! Mihin tämä aika oikein on hujahtanut?? Ihanainen on tuo meidän tyttösemme, niin aurinkoinen ja nauravainen. Oikein sydän pakahtuu häntä katsoessa, äidin kulta.

Isonveljen kesäharrastuskin on alkanut vauhdikkaasti, tuossa ne äsken lähtivät jo isin kanssa jalkapalloturnaukseen. Toivottavasti pelit menevät taas hyvin!

Ihanaa kesää teille kaikille! Me jatkamme puuhailujamme ja podemme suurta matkakuumetta, joten saa nähdä tuleeko seuraava päivitys matkakuvien kera ;-)

Hyvää Äitienpäivää!

Aivan ihana aamu; sain sänkyyn mansikoita ja skumppaa kera ihanan laulun!

Ja lahjojakin sain, tässä niistä yksi. Suloinen Aalto malja ;-)



Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa äitienpäivää meille kaikille äideille!

Ulkoilua hyytävässä viimassa

Aamupäivällä ihasteltiin pojan kanssa, että onpas nätti ilma ja päätettiin, lounaan jälkeen lähteä ulos yhdessä. Mittari näytti +3, mutta kun nostelin pyykkejä parvekkeelle kuivumaan, tuntui auringossa lämpimältä. Mutta ei. Kyllä siellä kylmä tuli. No, onneksi otin tällä kertaa kameran mukaan ja sain ikuistettua tytön "ensi keinunnat" veikan vanhassa keinussa...

Sitten tutustuttiin hiekkalaatikkoon





Isoveli näytti mallia...

Ilmaa ja pientä räntäsadetta uhmaten, teimme vielä pienen lenkin, jotta isoveli pääsi
ajelemaan uudella pyörällään..

Arkea vaan

No niin, meillä ei tapahdu mitään. Tai ainakin siltä tuntuu, kun ei saa laitettua tänne mitään omasta mielestä järkiperäistä asiaa... Toisaalta bloginihan on ajatelmia ja hajatelmia arjesta.

Kulunut viikko on ollut aika, "mukava". Uusi lääkitys alkaa vaikuttaa ja olo tuntuu paremmalta. Viime viikonloppuna vietimme hyvän ystävämme yllätyssyntymäpäiviä ja samalla näimme ystäviä, joita harvoin ehtii nähdä. Oli kyllä niiiiin hauskaa! Bonuksena sai nukkua kunnolla, kun tyttö oli mummulassa ja poika mummilassa. Joo, eripaikoissa koska mummi ja vaari veivät hänet sunnuntaina turnaukseen. Mitali kaulassa ja hymyssä suin sieltä kotiuduttiin, vasta kuitenkin maanantaina. Tyttösen kanssa ollaan kovasti ulkoiltu, mutta kun ei tuota kameraa ole ollut mukana, niin ei löydy nyt kuvia. Harmi.

Pari viikkoa sitten menin toteamaan ääneen ettei olekaan oksennustauti meitä vaivannut tänä talvena.. No, kuinkas sitten kävikään. Eilen aamulla tuli soitto päiväkodista, että poika on oksentanut. Ei muutakuin pikkupotilas kotio ja äidin hoivaan. Tässä vaiheessa täytyy kyllä koputtaa puuta, sillä tauti jäi tuohon yhteen oksennukseen ja iltapäivällä meno olikin sitten ihan normaalia. Kiva näin. Eikä ole muihin tarttunut, kopkop..

Tänään tekisi mieli mennä Hulluilemaan, mutta luonne ei anna periksi mennä sinne vaunujen kanssa. Toiset menevät, minä en. Jotenkin on niin ahdistavaa kun vaunut tukkivat käytävät ja lapset huutavat ja on kuuma.. On minulla onneksi muuta kivaa tiedossa tälle päivälle; pääsen kynsimalliksi naapurin uusille nettisivuille! Laitan sitten kuvia hienoista kynsistäni kun kotiudun kuvauksista ;-)

Mukavaa viikonloppua ja kiitos kun luet sekavia hajatelmiani!

Mukakiireitä ja kevätväsymystä..

No niin... Hyvän alun jälkeen tuli stoppi. Totaalinen hiljaisuus ja ajatusten etsintä, mutta kyllä se tästä.
Kevät tekee aina minulle saman, jotenkin se tuo valon lisääntyminen vaikuttaa lamaannuttavasti. Asioita joita pitäisi/haluaisi/tulisi tehdä alkaa olla valtavasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Ei saa siivottua eikä pidettyä paikkoja järjestyksessä ym ym.
Pääsiäinen meillä vietettiin osittain kotosalla ja osittain kyläilemässä. Pienten kanssa kaikki ekstra ohjelma vie ekstrapaljon energiaa, joten pari päivää mennyt voimia kerätessä. Lisäksi uusi lääkitykseni aiheuttaa "mukavia" sivuvaikutuksia ja tottuminen vie aikansa. Se mihin lääkkeitä syön, kerron joskus myöhemmin. Jahka asiat hieman kehittyvät parempaan suuntaan.

Eilen oli radio Novassa hyvä aihe välipälässä; 30 - 35v. naisten väsyminen ja ennenaikainen sairauseläköityminen ja masennus. Aihe kirvoitti todella hyviä kommentteja ja itsekin sai miettiä asiaa toisten näkökulmasta. Yhteiskunta, ympäristö, läheiset, toiset naiset ja varsinkin me itse edellytämme ja odotamme itseltämme liikaa. Pitäisi olla paras äiti, loistava miniä, mahtava ja ahkera työntekijä, luoda uraa, hoitaa kotia, ehtiä nähdä kavereita, kuntoilla, olla kuuma vaimo ja olla aina "valmis"... (tosin David Beckham voi olla tällä hetkellä erimieltä, kun hänen tulee olla koko ajan valmiina ;-) ) Huhuh... Kyllä sitä vähemmästäkin väsyy ja masentuu... Mutta miksi asiat ovat näin? Miten sitä osaisi ottaa rennommin? Itse kelaan näitä asioita päivittäin ja pelkkä ajatuskin syksyn töihin paluusta ahdistaa..

Pienen tai itse asiassa todella ison ilon arkeeni tuo uusi harrastus. Aloitin helmikuussa agilityn ja se on kyllä vienyt mukanaan. on aivan mahtava päästä kaksi koiran kanssa reenaamaan ja nauttimaan omasta aikaansaannoksestaan. Kyllä, haluan kehua itseäni koska meidän kotona jumpitteleva koiramme toimii kuin ajatus reeneissä. Kiva nähdä miten pitkälle vielä pääsemme.

Valoa kevääseen!

Kahvia ja suklaata..

Huh huh, mikä aamu. Otsikon mukaisesti äiti ansaitsi hieman lisäenergiaa, joten kaivelin varastoja ja löytyihän sitä. Tuo ihanainen herkku kera kahvin. Nam!

Ja sitten siihen aamuun. Hengästyttävä lauantai; mies töissä, lapset heräsivät ennen seiskaa ja esikoisen aamupalalle saanti aiheutti kiukun. Ei pelkästään lapsessa, myös äidissä. Mikä kumma siinä on, että aamupalan syönti vajaa kuusivuotiaalle on niin äidin hermoja raastavaa? Oikeastaan se on ollut sitä aina, mutta joka aamu toivon että tänään menisi paremmin. Mutta ehei.. Ruisleipä katosi lautaselta noin tunnissa eikä päästy ilman itkua tälläkään kertaa. Taisi taas ne muurahaiset housuissa vaivata ja kaiken maailman jutut oli kerrottavana tai mutistavana.. Okei, kuulostavaa varmasti ihan normaalilta lapsiperheen aamulta, mutta ei aina jaksaisi.
Lisämomentin aamuun toi se, että oli pojan peliin lähtö ja eka kertaa ilman omaa isiä. Arvatkaas kenen piti ne varusteet pukea? Jepjep... Onneksi sain intensiivipikakurssin mieheltä illalla ja selvisin jopa sukkanauhoista! (poika pelaa siis jääkiekkoa..) Täytyy kyllä tässä vaiheessa kehua poikaa, että ei ole koskaan ollut niin nopeasti ja ajoissa valmiina kuin tänään oli valmentajan tullessa hakemaan. Niin vaan reippaana nappasi mailansa ja lähti kättään heiluttaen pelaamaan. Josko olisi voittopeli?? Äiti pitää peukkuja pikkupelaajalle!