Arkea vaan

No niin, meillä ei tapahdu mitään. Tai ainakin siltä tuntuu, kun ei saa laitettua tänne mitään omasta mielestä järkiperäistä asiaa... Toisaalta bloginihan on ajatelmia ja hajatelmia arjesta.

Kulunut viikko on ollut aika, "mukava". Uusi lääkitys alkaa vaikuttaa ja olo tuntuu paremmalta. Viime viikonloppuna vietimme hyvän ystävämme yllätyssyntymäpäiviä ja samalla näimme ystäviä, joita harvoin ehtii nähdä. Oli kyllä niiiiin hauskaa! Bonuksena sai nukkua kunnolla, kun tyttö oli mummulassa ja poika mummilassa. Joo, eripaikoissa koska mummi ja vaari veivät hänet sunnuntaina turnaukseen. Mitali kaulassa ja hymyssä suin sieltä kotiuduttiin, vasta kuitenkin maanantaina. Tyttösen kanssa ollaan kovasti ulkoiltu, mutta kun ei tuota kameraa ole ollut mukana, niin ei löydy nyt kuvia. Harmi.

Pari viikkoa sitten menin toteamaan ääneen ettei olekaan oksennustauti meitä vaivannut tänä talvena.. No, kuinkas sitten kävikään. Eilen aamulla tuli soitto päiväkodista, että poika on oksentanut. Ei muutakuin pikkupotilas kotio ja äidin hoivaan. Tässä vaiheessa täytyy kyllä koputtaa puuta, sillä tauti jäi tuohon yhteen oksennukseen ja iltapäivällä meno olikin sitten ihan normaalia. Kiva näin. Eikä ole muihin tarttunut, kopkop..

Tänään tekisi mieli mennä Hulluilemaan, mutta luonne ei anna periksi mennä sinne vaunujen kanssa. Toiset menevät, minä en. Jotenkin on niin ahdistavaa kun vaunut tukkivat käytävät ja lapset huutavat ja on kuuma.. On minulla onneksi muuta kivaa tiedossa tälle päivälle; pääsen kynsimalliksi naapurin uusille nettisivuille! Laitan sitten kuvia hienoista kynsistäni kun kotiudun kuvauksista ;-)

Mukavaa viikonloppua ja kiitos kun luet sekavia hajatelmiani!