Arkista aherrusta ja kesäkiireitä

Blogi ei edisty. Ei sitten millään. No, lupasin itselleni etten ota ressiä asiasta....

Kesän alku on mennyt vauhdilla; pojan 6-v. synttärit vietettiin kolmipäiväisinä, parit konsertit on tullut käytyä kuuntelemassa ja pihaa laitettu sekä on ehditty mökkeilläkin. Kuvat ovat vielä kamerassa, joten isompi päivitys myöhemmin.

Tyttösemme on jo 10,5 kk ja kehitys on huimaa; eilen opittiin menemään raput ylös-alas-ylös-alas... Siinä se ilta sitten menikin ;-) Lisäksi hän kovasti harjoittelee jo kävelyä ja ennätys on kahdeksan askelta peräkkäin!! Mihin tämä aika oikein on hujahtanut?? Ihanainen on tuo meidän tyttösemme, niin aurinkoinen ja nauravainen. Oikein sydän pakahtuu häntä katsoessa, äidin kulta.

Isonveljen kesäharrastuskin on alkanut vauhdikkaasti, tuossa ne äsken lähtivät jo isin kanssa jalkapalloturnaukseen. Toivottavasti pelit menevät taas hyvin!

Ihanaa kesää teille kaikille! Me jatkamme puuhailujamme ja podemme suurta matkakuumetta, joten saa nähdä tuleeko seuraava päivitys matkakuvien kera ;-)

Pihahommia, sairastamista ja pihahommia...

Ihanat ilmat ovat suorastaan pakottaneet minut pysymään pihalla ja puutarhahommissa. On siis syystäkin jäänyt tämä bloggaaminen vähemmälle. Lisäksi olen nyt viikon ollut hurjassa flunssassa pikkupimun kanssa, joten blaah... Nyt sataa vettä ja mittari näyttää + 11,9, hrrr.. Siispä bloggaamaan!

Kukkapenkkejä olen putsaillut ja muutaman ruusun saanut istutettua viime syksynä perkaamiini ruusupenkkeihin lisää.. Nice! Narsissit kukoistavat ja tulppaanit availevat nuppujaan.

Kukkapenkki huhtikuussa ja toukokuussa..





Aurinkoiset ja suorastaan helteiset päivät innostivat minua myös laittamaan kesäkukkia terassille.

Amppeleissa pelargonioita, ruukussa äitienpäivälahjani runkoruusu, vieressä lumihiutale sekä itse tehty suihkulähde..







Petunioita ruukuissa

Lisäksi olen superonnellinen, että tänä kesänä taidamme saada raparperia!!! Siirto uuteen paikkaan on piristänyt taimia ja ovat jo kovasti kasvaneet. Samoin makoisa ruohosipuli!

Tällaisia puuhia täällä meillä. Tämä viikko onkin sitten kiireinen, kun pojalla on 6-v. syntymäpäivät viikonloppuna, isäntä joutuu polven magneettikuvaan (selviää joudutaanko leikkaamaan) ja äiti pääsee Bryan Adamsin keikalle!! Mukavaa viikkoa kaikille ;-)

Kiitos!

Oi miten ihana yllätys, ensimmäinen tunnustus!
Kiitos tästä kuuluu Jassulle ;-)


Koska vasta opettelen tätä bloggaamista enkä kovin montaa blogia vielä seuraa, haluan omistaa tämän tunnustuksen kaikille äideille tämän äitienpäivän kunniaksi! Olkaa hyvät :-)

Hyvää Äitienpäivää!

Aivan ihana aamu; sain sänkyyn mansikoita ja skumppaa kera ihanan laulun!

Ja lahjojakin sain, tässä niistä yksi. Suloinen Aalto malja ;-)



Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa äitienpäivää meille kaikille äideille!

Kevät on täällä

Aika menee siivillä ja tuntuu, etten millään ehtisi päivittämään tännekään mitään. Vappu tuli ja meni. Tarkoitus oli juhlia kummiperheen kanssa, mutta yllätysyllätys esikoinen tuli kipeäksi ja suunnitelmat peruuntuivat. No, onneksi saatiin kahvitella heidän kanssaan sitten lauantaina, joten ei se vappu ihan pilalle mennyt.

Viime aikoina olen keskittynyt rakkaaseen harrastukseeni eli pihanhoitoon. Heti kun vähänkään ilmat sallii, minut löytää ulkoa kuopsuttamasta ja kitkemästä.. Eilen perkasin yhden penkin kokonaan ja kaivoin 5 kottarillista maata pois. Nyt pitäisi sitten hakea uusia kasveja ja multaa, Ihanaa!

Jotain kesähankintoja olen tehnyt ja tässä kuvia:

Henkalta suloinen kesämekko.

Tampereelle viime viikolla avatusta Popin liikkeestä farkkumekko.
Pääsin ennakkoavajaisiin, joten pakkohan sieltä oli jotain hankintoja tehdä :-)
(mekko näyttää tosi ryppyiseltä kuvassa, kun en ole ehtinyt silittämään pesun jälkeen..)

Mummulta lahjaksi saatu unikko..

Suloinen tunikatoppi Mayoral
(tämän ostin kyllä alesta)

Ja muutamat menomonot tuli ostettua Teneriffan matkalta kesäksi,

koska meidän 9kk harjoittelee kovasti jo kävelyä ;-)


Aurinko paistaa, joten nyt pihalle!

Ulkoilua hyytävässä viimassa

Aamupäivällä ihasteltiin pojan kanssa, että onpas nätti ilma ja päätettiin, lounaan jälkeen lähteä ulos yhdessä. Mittari näytti +3, mutta kun nostelin pyykkejä parvekkeelle kuivumaan, tuntui auringossa lämpimältä. Mutta ei. Kyllä siellä kylmä tuli. No, onneksi otin tällä kertaa kameran mukaan ja sain ikuistettua tytön "ensi keinunnat" veikan vanhassa keinussa...

Sitten tutustuttiin hiekkalaatikkoon





Isoveli näytti mallia...

Ilmaa ja pientä räntäsadetta uhmaten, teimme vielä pienen lenkin, jotta isoveli pääsi
ajelemaan uudella pyörällään..

Pientä piristystä arkeen

Kuten lupailin, tässä muutama otos perjantain kuvauksista. Kynnet ovat hienot, sormet eivät... ;-) Nyt vaan odotellaan sivujen julkaisua ja asiakasryntäystä naapurin uudelle studiolle. Oli mukava kokemus, mutta ei minua voi malliksi tituleerata.

Ranskalainen manikyyri, jonka päälle maalattiin violetti kukka ja keskelle laitettiin timantti. Kyllä nyt kotiäidin kelpaa ;-)

Kyseessä on omaa kynttä hoitava ja säästävä Bio Sculpture geelaus. Suosittelen lämpimästi! Ihanaa kun on kynnet huolitellut ja valmiina menoon kuin menoon, vaikka kauppaan ;-)

Arkea vaan

No niin, meillä ei tapahdu mitään. Tai ainakin siltä tuntuu, kun ei saa laitettua tänne mitään omasta mielestä järkiperäistä asiaa... Toisaalta bloginihan on ajatelmia ja hajatelmia arjesta.

Kulunut viikko on ollut aika, "mukava". Uusi lääkitys alkaa vaikuttaa ja olo tuntuu paremmalta. Viime viikonloppuna vietimme hyvän ystävämme yllätyssyntymäpäiviä ja samalla näimme ystäviä, joita harvoin ehtii nähdä. Oli kyllä niiiiin hauskaa! Bonuksena sai nukkua kunnolla, kun tyttö oli mummulassa ja poika mummilassa. Joo, eripaikoissa koska mummi ja vaari veivät hänet sunnuntaina turnaukseen. Mitali kaulassa ja hymyssä suin sieltä kotiuduttiin, vasta kuitenkin maanantaina. Tyttösen kanssa ollaan kovasti ulkoiltu, mutta kun ei tuota kameraa ole ollut mukana, niin ei löydy nyt kuvia. Harmi.

Pari viikkoa sitten menin toteamaan ääneen ettei olekaan oksennustauti meitä vaivannut tänä talvena.. No, kuinkas sitten kävikään. Eilen aamulla tuli soitto päiväkodista, että poika on oksentanut. Ei muutakuin pikkupotilas kotio ja äidin hoivaan. Tässä vaiheessa täytyy kyllä koputtaa puuta, sillä tauti jäi tuohon yhteen oksennukseen ja iltapäivällä meno olikin sitten ihan normaalia. Kiva näin. Eikä ole muihin tarttunut, kopkop..

Tänään tekisi mieli mennä Hulluilemaan, mutta luonne ei anna periksi mennä sinne vaunujen kanssa. Toiset menevät, minä en. Jotenkin on niin ahdistavaa kun vaunut tukkivat käytävät ja lapset huutavat ja on kuuma.. On minulla onneksi muuta kivaa tiedossa tälle päivälle; pääsen kynsimalliksi naapurin uusille nettisivuille! Laitan sitten kuvia hienoista kynsistäni kun kotiudun kuvauksista ;-)

Mukavaa viikonloppua ja kiitos kun luet sekavia hajatelmiani!

Mukakiireitä ja kevätväsymystä..

No niin... Hyvän alun jälkeen tuli stoppi. Totaalinen hiljaisuus ja ajatusten etsintä, mutta kyllä se tästä.
Kevät tekee aina minulle saman, jotenkin se tuo valon lisääntyminen vaikuttaa lamaannuttavasti. Asioita joita pitäisi/haluaisi/tulisi tehdä alkaa olla valtavasti, mutta mitään ei saa aikaiseksi. Ei saa siivottua eikä pidettyä paikkoja järjestyksessä ym ym.
Pääsiäinen meillä vietettiin osittain kotosalla ja osittain kyläilemässä. Pienten kanssa kaikki ekstra ohjelma vie ekstrapaljon energiaa, joten pari päivää mennyt voimia kerätessä. Lisäksi uusi lääkitykseni aiheuttaa "mukavia" sivuvaikutuksia ja tottuminen vie aikansa. Se mihin lääkkeitä syön, kerron joskus myöhemmin. Jahka asiat hieman kehittyvät parempaan suuntaan.

Eilen oli radio Novassa hyvä aihe välipälässä; 30 - 35v. naisten väsyminen ja ennenaikainen sairauseläköityminen ja masennus. Aihe kirvoitti todella hyviä kommentteja ja itsekin sai miettiä asiaa toisten näkökulmasta. Yhteiskunta, ympäristö, läheiset, toiset naiset ja varsinkin me itse edellytämme ja odotamme itseltämme liikaa. Pitäisi olla paras äiti, loistava miniä, mahtava ja ahkera työntekijä, luoda uraa, hoitaa kotia, ehtiä nähdä kavereita, kuntoilla, olla kuuma vaimo ja olla aina "valmis"... (tosin David Beckham voi olla tällä hetkellä erimieltä, kun hänen tulee olla koko ajan valmiina ;-) ) Huhuh... Kyllä sitä vähemmästäkin väsyy ja masentuu... Mutta miksi asiat ovat näin? Miten sitä osaisi ottaa rennommin? Itse kelaan näitä asioita päivittäin ja pelkkä ajatuskin syksyn töihin paluusta ahdistaa..

Pienen tai itse asiassa todella ison ilon arkeeni tuo uusi harrastus. Aloitin helmikuussa agilityn ja se on kyllä vienyt mukanaan. on aivan mahtava päästä kaksi koiran kanssa reenaamaan ja nauttimaan omasta aikaansaannoksestaan. Kyllä, haluan kehua itseäni koska meidän kotona jumpitteleva koiramme toimii kuin ajatus reeneissä. Kiva nähdä miten pitkälle vielä pääsemme.

Valoa kevääseen!

Keväthankintoja

On ollut omalla tavalla lohdullista huomata, että toisillekin on tuo keväthaalarin hankinta ollut hieman haasteellista. Näin myös minulla. Vaikka vaatefriikki en varsinaisesti olekaan, niin tytön syntymän jälkeen, on minusta löytynyt ihan erilaista kiinnostusta lastenvaatteisiin..

Ihastuin aivan valtavasti tähän
Ticketin haalariin jo hyvän aikaa sitten ja kun viimein päätin hankkia sen, niin ei missään ollut enää kokoja jäljellä.. Ei lastenvaateliikkeissä eikä nettikaupoissa. Suuri pettymys. Jotenkin tuo musta pohja ja nuo ihanan vaaleat sävyt miellyttivät niin silmää, että tulin melkein sekopäiseksi sitä metsästäessäni. Mutta ei. Oli myönnettävä että olin liian myöhässä.

Apuun tuli onneksi ystäväni, joka suositteli polarn o. pyretin haalaria. Sen alle kun pukee fleecen, niin kyllä pärjää. Ja ei muutakuin sitä metsästämään.


Tällä kertaa oli onni myötä ja olemme nyt onnellisia keväthaalarin omistajia. Nyt kun vielä piha hieman kuivuu, heheheee, niin ulos on mukava mennä konttailemaan.

Löysin pikkuiselle myös kumisaappaat, koska eihän sitä nyt tossuilla voi ulkoilla..

Noi saappaat on syötävän suloiset, ainakin koossa 20!

Menin(kö) lankaan..

Pari päivää olen nyt purrut huultani ja puhissut itsekseni, mutta nyt on kuitenkin pakko avautua, kun harmittaa jonkinverran..
Tein sunnuntaina elämäni ensimmäiset kaupat huutiksessa. Olin pongannut kuvien perusteella kivoja pikkutytönvaatteita sisältävän paketin, jossa otsikossa mainittiin hyviä merkkejä. Hieman ihmettelin, kun hinta oli mielestäni edullinen vaatemäärään nähden, mutta "voitto" mikä "voitto" ja pakettia hakemaan. Myyjä asui vieläpä ihan naapurikaupungissa, joten pikkuajelu sunnuntaina ei haitannut. Koiin päästyäni aloin innosta puhkuen penkoa kasseja ja tutkia mitä kaikkea ihanaa merkkivaatetta tuli hankittu. Mutta ei. Siis ei. Kassien sisällöstä oli n. 1/3 käyttökelpoisia. Loput on tahrasia, kuviot lohkeilleet, ja esim. yhdessä Benettonin paidassa on joskus "ennen käpysotia" ehkä ollut glitteriä tekstissä, nyt pelkkä muisto ja osa kirjaimista on lisäksi puolittain irti. Mieskin katsoi ihmeissään ja totesi, että oli se onni ettet maksanut enempää.. Voitte varmaan kuvitella pettymykseni!!
Anteeksi nyt vaan kaikille huutiksen myyjille, mutta minun ensimmäinen kokemukseni oli kyllä pettymys. Okei, sieltä kun ostaa niin voi tulla vaikka sika-säkissä, mutta eikö nyt jotain rotia ja itsekritiikkiä mitä sinne kassiin laittaa.. Ei tietenkään kaikki ole samanlaisia enkä halua nyt missään nimessä yleistää. Tämä oli minun kokemukseni. Huono sellainen.

Kokemuksista olisi aina hyvä ottaa oppia, mikäli vaan muistaa ja pystyy. No, tästä opin että syynään kuvat tarkasti, vältän vaatepakettien ostamista ja keskityn yksittäisiin vaatekappaleisiin. Tai sitten ostan ihan uutta. Muutama pieni paketti pitäisi tänään lunastaa ja täytyy myöntää, että vaikka sunnuntain kokemus oli mitä oli, odotan uusia paketteja jälleen sillä hupsulla lapseninnolla mitä edellistäkin. Hassua!

Parempia kauppoja ja kevättä odotellessa!

Valmistautumista

Eilen reipastuin ja aloitin pääsiäisvalmisteluja. Muutamia kukka-asetelmia on tullut tehtyä, pääsiäismunia ostettu samoin nameja ja tietenkin ruohot kasvamassa. Saa nähdä säilyykö yhtään suklaata itse pääsiäiseen.. Meillä asuu muutama suklaa-hiiri ;-)

Tämä sunnuntai aiheuttaa minussa aina ristiriitaisia tunteita. Toisaalta omat lapsuusmuistot palaavat mieleen ihanina, toisaalta jatkuva ovikellon pimputus ja koiran haukunta saa minut raivon valtaan.. Sekavat fiilikset siis. Ostin eilen valtavan määrän erilaisia nameja virpojille ja laitoin ne nätisti koriin odottamaan. Kuitenkin mietin, että pitäisikö ovikello ottaa pois päältä. Olenko ikävä ihminen? Kun tyttö menee päikkäreille ja jos ovikello soi, hän herää takuu varmasti. Äh. Antaa olla päällä, en halua olla kulmakunnan ikävä täti. Alue, jossa asumme, on pelkkiä lapsiperheitä täynnä, joten virpojia varmasti riittää. Heitä ja haukuntaa odotellessa, mukavaa sunnuntaita!

Kahvia ja suklaata..

Huh huh, mikä aamu. Otsikon mukaisesti äiti ansaitsi hieman lisäenergiaa, joten kaivelin varastoja ja löytyihän sitä. Tuo ihanainen herkku kera kahvin. Nam!

Ja sitten siihen aamuun. Hengästyttävä lauantai; mies töissä, lapset heräsivät ennen seiskaa ja esikoisen aamupalalle saanti aiheutti kiukun. Ei pelkästään lapsessa, myös äidissä. Mikä kumma siinä on, että aamupalan syönti vajaa kuusivuotiaalle on niin äidin hermoja raastavaa? Oikeastaan se on ollut sitä aina, mutta joka aamu toivon että tänään menisi paremmin. Mutta ehei.. Ruisleipä katosi lautaselta noin tunnissa eikä päästy ilman itkua tälläkään kertaa. Taisi taas ne muurahaiset housuissa vaivata ja kaiken maailman jutut oli kerrottavana tai mutistavana.. Okei, kuulostavaa varmasti ihan normaalilta lapsiperheen aamulta, mutta ei aina jaksaisi.
Lisämomentin aamuun toi se, että oli pojan peliin lähtö ja eka kertaa ilman omaa isiä. Arvatkaas kenen piti ne varusteet pukea? Jepjep... Onneksi sain intensiivipikakurssin mieheltä illalla ja selvisin jopa sukkanauhoista! (poika pelaa siis jääkiekkoa..) Täytyy kyllä tässä vaiheessa kehua poikaa, että ei ole koskaan ollut niin nopeasti ja ajoissa valmiina kuin tänään oli valmentajan tullessa hakemaan. Niin vaan reippaana nappasi mailansa ja lähti kättään heiluttaen pelaamaan. Josko olisi voittopeli?? Äiti pitää peukkuja pikkupelaajalle!

Tästä se lähtee...

Ajatus oman blogin pitämisestä on kytenyt mielessäni jo hyvän aikaa. Kun olen nyt tarpeeksi kauan seurannut sivusta ja lukenut toisten ihania tekstejä, olen vihdoinkin kerännyt (mielestäni) tarpeeksi rohkeutta ryhtyäkseni tähän. Saas nährä kuin käy... Lukeeko tätä kukaan? Onko sillä mitään väliä? Mitä mä tänne kirjoitan... Mitä tänne pitää kirjoittaa.. Ystäväni sanoi, että kirjoita vaikka sitä mitä päivisin näet ja koet ympärilläsi ja käytä sitä eräänlaisena terapiana. Olen tällä hetkellä tyttövauvamme kanssa kotosalla, niin tapahtumat rajoittuvat hyvin pitkältä tänne kotiin. Toki välillä liikenne talomme ohitse on huima; aamulla pari traktoria, töihin lähtevät naapurit sekä pari ratsukkoa aamulenkillä..
Ehkäpä se kivan tekstin luominen onkin juuri sitä, että vaan kirjoittaa. Lukee tätä sitten yksi tai kolme, tällaista sekavaa jutustelua on tiedossa.

Lisäksi sitä salaa toivoo saavansa täältä muutaman ystäväbloggaajan, jonka kanssa olisi kiva jakaa ajatuksia kommenttien muodossa.

Tervetuloa siis seuraani, sekavaan sellaiseen!